Yrittäjä, työelämä, verot ja uusi hallitus

Suomessa on hallitus vaihtunut. Odotukset on kovin erilaiset kuin viime hallituksen kaudella. Aiemmin Sipilän hallitus oli vahvasti yrittäjän ja elinkeinoelämän asialla, osin varmasti myös Sipilän taustasta ja asioiden ymmärryksestä johtuen. Nyt on odotettavissa Rinteen johdolla vasemmistolaisempaa politiikkaa, kun hallituksen voimahahmoina ovat demarit, vasemmisto ja vihreät. Tasapainottavana voimana edellisestä hallituksesta jatkaa keskusta. Lisäksi oppositiokauden jälkeen hallitusvaltaan nousee jälleen Suomen ruotsalainen kansanpuolue. Viisikon seikkailut alkavat siis pian ja kansa seuraa jännityksellä mitä tuleman pitää.

Hallitus vaihtui, mikä muuttuu?

Mitä sitten on odotettavissa tämän ryhmän tulevaisuuden aikaansaannoksiksi. Ensinnäkin, verojen korotuksia varmasti on luvassa, sillä julkisen sektorin kasvattaminen vaatii resursseja eikä rahaa taivaaltakaan sada. Siten, veronmaksajat tarvitaan rahoittajiksi. Hallitusohjelmaan onkin ehditty jo esittää useita veronkorotuksia. Yllätys yllätys, alkoholivero on nousemassa, ja tottakai tupakan verotus. Näitä terveyttä turmelevia aineksia on aina perusteltua verottaa. Nähtäväksi jää miten tulokseen vaikuttaa naapurimme Viron veronalennusaikeet. Polttoaineet kallistuvat. Sehän on selvä, ne saastuttavat ja nyt meillä on ilmastonmuutos ja ilmastotietoisuus ja jokaisen liikkuvan kansalaisen täytyy osallistua talkoisiin maksamalla vähän enemmän polttoaineveroja. Veronkorotusten lisäksi luvassa on ainakin roppakaupalla erilaisia tulonsiirtoja ja muuta mukavaa kansalaisille erilaisten palveluiden lisäämisen muodossa. Varmaa siis on, että kaiken tämän rahoittaminen vaatii verojen korotuksia, veropohjan laajentamista ja lisää velkaantumista. Onneksi yrittäjä tuntuisi selviävän kohtuudella tulevaisuuden myllerryksestä. Hallitus pyrkii verottamaan sitä mikä ei pääse pakoon, eli kiinteistöjä nyt ensisijaisesti. Kiinteistöveron korotus onkin oiva kohde helppoon lisärahoittamiseen. Tietää asuntosijoittajille ja omistusasujille hieman laihempia aikoja.

Näin se yhteiskunta pyörii

Yhteiskunnan rahoitus tulee lisäarvon tuottamisesta. Tässä asiassa Suomessa avainasemassa ovat teolliset suuret vientiyritykset, kotimaiset pk-yritykset ja pienyrittäjät. Näiden tahojen toiminnan tuloksena syntyy sitä lisäarvoa, jota voidaan jakaa muualla yhteiskunnassa tulonsiirtoina ja toisaalta suuren ja kasvavan julkisen sektorin rahoittamiseen. Näissä yrityksissä työskentelee valtavasti ihmisiä, joiden työpanoksen kautta yhteiskunnan rahoittaminen on ylipäätään mahdollista. Ilman tätä työvoimaa ei lisäarvoa synnytettäisi. Valtaosa tämän työvoiman panoksesta ainakin keskituloisten ja suurituloisten kohdalla verotetaan pois yhteiskunnan joustavan toiminnan rahoittamiseksi. Siten Suomessa on yksi maailman pienimmistä tuloeroista, verotus toimii oivana tulojen tasaajana. Julkinen sektori käyttää rahoittamisekseen yksityisen sektorin tuottamaa lisäarvoa ja siten työllistää valtavan määrän ihmisiä ja samalla rakentaa infrastruktuurin, jossa yritykset voivat tehokkaasti toimia.

Yksityisellä sektorilla usein kuvitellaan, että kaikki työntekijät ovat siellä töissä ollessaan osallistumassa lisäarvon tuottamiseen. Kuitenkin suuryritysten kohdalla valtaosa osallistuu lähinnä byrokratian rattaiden pyörittämiseen. Vaikka kysymyksessä on työ, jota ilman yritys vallan hyvin pärjäisi, ei kuitenkaan yhteiskunnan tasolla kysymys ole tarpeettomasta työstä. Laajemmassa katsannossa työelämä on valtaisa tulonjakokoneisto, ja sen ansiosta moni korkeakoulutettukin saa elämässään mielekästä tekemistä ja samalla kohtuullisen, usein oikein hyvänkin kompensaation työpanoksestaan. Täytyy muistaa, että mikäli yksityinen sektori ei näitä ihmisiä työllistäisi suoraan, niin julkisen sektorin pitäisi asia hoitaa. Tänä päivänä vielä työelämä on niin erottamaton osa ihmisen olemista, että työelämään pitää pyrkiä saamaan kaikkia sinne kynnelle vähänkin kykenevät.